Pyhä Barbara

Pyhä Barbara, jonka vallassa oli taivaasta iskevä tuli, valittiin tykistön pyhimykseksi. Hän oli ensimmäinen, joka jyrinällä ja salamoinnilla särki esteet tuhoten vainoojansa. Tykki keksittiin vasta 1000 vuotta myöhemmin Barbaran marttyyrikuoleman jälkeen. Aselajipyhimyksen valinta symbolisoi juuri sitä, mitä tykistökin edustaa. HENGEN VOITTOA RAA'ASTA VOIMASTA. Tykistössäkin ihminen järkensä avulla panee luonnonvoimat työskentelemään vihollista vastaan.

Ainoana aselajeistamme  kenttätykistö tuntee legendan omasta suojeluspyhimyksestään Pyhästä Barbarasta ja säilyttää tätä perinnettä nykyistenkin tykkimiespolvien keskuudessa.

Roomalaiskatolisen kirkon laajetessa keskiajalla se joutui sopeutumaan sellaisiin kulttuureihin, joissa oli ollut useita jumalia. Syntyi tarve kehittää alempitasoinen järjestelmä. Sellaiseksi muodostettiin virallinen pyhimyskultti. Yhteisöillä, ammattikunnilla, perheillä, yksityisillä henkilöillä, sotilailla jopa eläimillä oli suojeluspyhimyksiä.

Sotilaille suojeluspyhimys oli erityisen tarpeellinen, sillä he olivat alttiina äkkikuolemalle joko taistelukentällä tai sotajoukon keskuudessa yleisten tartuntatautien vuoksi. Äkkikuolema oli kristittyjen keskuudessa pelätty, sillä kirkon oppien mukaan oli kuoleman lähestyessä välttämätöntä nauttia ehtoollinen.

Tykkimiesten suojeluspyhimyksen tarve oli kaikkein suurin. Keskaikaiset tykit sijoitettiin taistelussa etulinjaan, missä ne ensimmäisinä joutuivat vastustajan hyökkäyksen kohteeksi. Tykit olivat toimintavarmuudeltaan epäluotettavia. Akateemikko Mika Waltarin keskiaikaa käsittelevistä kirjoista löytyy Tällainenkin kohta: "Niillä on luontainen taipumus saatanallisesti haljeta lauetessaan eikä vielä ole keksitty kylliksi vahvoja pyöriä niiden liikuttelemiseksi tähdätessä, vaan ne on joka kerta sidottava ja kytkettävä hirsialustaan. Silti ne aina välistä tempautuvat irti murskaten polvia, lantioita, kylkiluita, jalkoja ja kalloja, joten ne tiukan tullen aiheuttavat tykkimestarille enemmän vahinkoa kuin viholliselle."

Muiden aselajien suojeluspyhimykset olivat miehiä. Tykkimiehet osoittivat jo keskiajalla hyvää makua valiten suojeluspyhimyksekseen nuoren, kauniin ja rakastettavan naisen neitsyt-Barbaran.

Barbaran isä, mahtava kauppamies Dioscurus. oli ankara kristittyjen vihaaja. Tyttärensä hän halusi suojata väärältä opilta ja sulki hänet tornirakennukseen. Kaikesta huolimatta Barbara omaksui kristinuskon. Vihastunut isä ryhtyi pitämään tytärtään vangittuna. Barbara sai rukouksen voimalla salaman iskemään tornin hajalle ja pakeni. Takaa-ajon hän keskeytti koskettamalla palmunlehvällä kalliota, joka jyristen halkesi ja syntynyt rotko katkaisi takaa-ajajien tien.

Barbara saatiin lopulta kiinni, ja kun hän kidutuksista huolimatta pysyi uskossaan,  hänet tumittiin kuolemaan. Mestauksen suoritti hänen oma isänsä. Barbara kuoli marttyyrina vuonna 303 jKr. Tykki keksittiin vasta tuhat vuotta myöhemmin. Valintaan tykistön suojeluspyhimykseksi on vaikuttanut tuo hänellä legendan mukaan ollut kyky hallita salamaa ja ukkosta.

Pyhän Barbaran ovat valinneet pyhimyksekseen myös monet muut joko vaarallisissa olosuhteissa toimivat kuten raudanvalajat, linnoitusten rakentajat, kaivosmiehet, vangit ja vankikarkurit tai hyvää makua omaavat kuten arkkitehdit sekä Ferraran. Guastalan ja Mantovan kaupungit.

Barbaran päivää vietetään joulukuun 4. päivänä. Keski-Euroopassa Pyhää Barbaraa palvotaan vieläkin pyhimyksenä paljon. Sveitsissä tuo päivä on perinteellisten Barbara-juhlien ja ampumakilpailujen päivä. Barbara-kultti yleistyi tykkiväen keskuudessa vasta 1500-luvulla, jolloin meillä jo uskonpuhdistuksen mukana romutettiin koko pyhimysjärjestelmä. Suomen kirkkotaiteessa Barbara legenda esiintyy yli kahdessakymmenessä kirkossa mm. Turun tuomiokirkossa, Hattulan ja Lohjan kirkoissa. Suomalainen tykkimies on aina suhtautunut Barbara-kulttiin asianmukaisella kunnioituksella (pieteetillä).